Ai Weiwei

Matkan viimeinen kokonainen New York -päivä hengailtiin rakkaassa Brooklynissa. Aamiaisen söimme Park Slopessa, tosi, tosi kivassa Pure Bistro -kuppilassa. Nyc Orava suosittelee. Kylläisinä suuntasimme Prospect Heightsiin, Brooklyn Museumiin. Siellä kiinnosti kiinalaistaiteilija Ai Weiwein näyttely. Weiwei on valtavan monipuolinen ja lahjakas, mutta myös äänekäs yhteiskunnallinen ajattelija ja siksi Kiinassa viranomaisten vainoama ja jatkuvassa tarkkailussa. Esillä olleet työt olivat hyvin koskettavia ja yllättäen tehosivat myös Rasmukseen. Teini innostui taiteesta - jo oli aikakin, poikaa on raahattu vuosia museoista ja näyttelyistä toiseen.

Barclays Center, upouusi viihdeareena ja korisjoukkue Brooklyn Netsin kotikenttä Prospect Heightsissa. Viikko sitten olimme varautuneet testaamaan paikan Morrisseyn konsertissa, mutta mies perui esiintymisensä

Brooklyn Museum

Ai Weiwein hieno näyttely oli ja meni

" Ye Haiyan's Belongings".  Ai Weiwei kuvasi Kiinan salaisen poliisin pidättämän ja häätämän kiinalaisaktivistin tavarat, jotka poliisi nakkasi kylmästi kadulle

"Moon Chest". Siellä jossain kaukana näkyy Nyc Orava

"Straight" on tehty Kiinan Sichuanissa vuonna 2008 romahtaneen koulun betoniraudoituksesta

"S.A.C.R.E.D."-taideteokseen kuuluu kuusi suurta metallilaatikkoa, joissa on pienoismallit sellistä, jossa Ai Weiwei on ollut pidätettynä

Museosta kävelimme Carroll Gardensiin Atlantic Avenueta. Suuri, koko Brooklynin idästä länteen halkova tie on kotiseutumme tienoilla kiva ostoskatu. Siellä on joukko tyylikkäitä sisustuskauppoja, mutta myös vaara sortua ihaniin (ja kalliisiin) vaatteisiin. Vaatteista puheen ollen, New Yorkin kesämuoti näyttää niukalta ja erittäin lyhyeltä. Naisilla on yllään niin pieniä mekkoja ja sortseja, ettei kangasta juuri alushousuja tai puseron helmaa alemmas riitä. Ja aika lyhyeen yläosakin loppuu, napapaidat ovat nimittäin eksyneet aika monen vaatekaappiin.

Mainio kotitekoisten mehujen ja limujen baari Atlantic Avenuella (ja aika siistit jäbät niitä tekemässä)

Limubaari on myös vaatekauppa

Ei mitään hajua, mihin nämä hauskat ovat johtavat ja mikä tuo asetelma keskellä katua on

Kahvitauko Atlantic Avenuen kulmilla

Atlantic Avenuelta käännyimme kotiin Carroll Gardensiin ja istuimme Smith Streetille päivälliselle hyvään ja tuttuun italialaisravintola Savoiaan

Minnalle jälkiruoaksi suklainen cannoli Court Streetin ikisuosikista, Monteleone's Bakerysta

Jussi valitsi samaisesta leipomokahvilasta pienen Red Velvet Caken ja kahvin to go

Rasmus ei turhia hienostellut, vaan halusi Dunkin' Donutsista suklaadonitsin. Kamalan näköinen transrasvapommi toivoo äiti, mutta pojalle maistui

Illaksi ei onnistunut (vielä aamupäivällä ajateltu) rauhallisen rento Carroll Gardens -fiilistely, koska sain niin kovan turistipaniikin eli "En ole ostanut itselleni mitään kivaa" -kohtauksen, että hyppäsimme Manhattanin metroon ja säntäsimme hortoilemaan Nolitaan. Hortoilemaan nimenomaan, koska kaikki putiikit olivat sulkeutumassa (Nolitaan on turha tulla iltaseitsemän jälkeen kaupoille) ja kaiken lisäksi kaupungin yllätti kaatosade. Mahdolliset ihanat ja todennäköisesti turhat ostokset Minnalle jäivät siis ostamatta. Niin viehättävä ja erinomaisia pikkuliikkeitä täynnä Nolita on, että olisihan sinne aiemminkin kuin viimeisenä päivänä voinut mennä - kai kuvittelin ehtiväni, mutta kaikki kolme viikkoa sujahtivatkin kuin siivillä.

Kotimatkalla huomasimme kuitenkin yhden oven avoinna kahdeksaan asti: brooklynilainen kenkäkauppa DNA oli pistänyt pystyyn Nolitaan päheän liikkeen. Juuri tätä tarvittiin - sisään, sovittamaan ja Rasmuksen tuleva, elokuinen rippiasu oli viimeistelty. Kaveri on nyt ylhäältä alas newyorkilainen juhlassaan: niin paita, kravatti, housut, pikkutakki kuin kengätkin ovat Ison Omenan tuliaisia.

Jussi ja Rasmus Nolitassa sadetta pitelemässä ja heti tietenkin luurit kätösissään. Nyc Orava välttyi kaikenlaiselta räpläysmanialta, sillä puhelimeni ei toiminut kaupungissa ollenkaan. UUSI, keväällä ostettu kolmenkympin Nokiani ei sitten olekaan 3G-kapula (olisi ehkä ollut reilua kertoa siitä myymälässä), joten se pysyy mykkänä New Yorkissa. Saatan joutua lähiaikoina hankkimaan älypuhelimen ja minustakin kaiketi tulee tuon vehkeen addiktoima henkilö

Jostakin syystä joku oli halunnut Nolitassa ripustaa nallen sähköpiuhoista. Ne roikkuvat kengät on kai jo niin nähty...

Nolitassa hetki ennen sadetta