Lisäaikaa
Nyc Orava on saanut lisäaikaa hetkeksi: Jussi lähtee parin päivän kuluttua työmatkalle New Yorkiin ja toki uutiset sieltä on blogissa kerrottava. Eli vielä yksi uusi kirjoitus on tulossa.
Minä en matkalle pääse, mutta tunnelmassa olen kympillä mukana. Se ei ole vaikeaa, sillä Iso Omena kulkee taskussani aina ja melkein joka päivä kaupunkia ikävöin. Vaikka kyllähän elämä Helsingissäkin suttaantuu; pian tulee kuluneeksi yhdeksän kuukautta minun ja Rasmuksen paluusta ja vanhalla tottumuksella mennään päivästä toiseen. Kuulostaapa tylsältä. No, ihan osattomaksi en täällä sentään ole jäänyt; olemme syöneet kivoissa ravintoloissa, istuneet lähes viikottain elokuvissa, käyneet taidenäyttelyissä, jossakin konsertissa ja teatterissakin - ihan niin kuin New Yorkissa (tai ehkä kuitenkin melkein niin kuin New Yorkissa). Olen voinut tehdä myös sellaista mukavaa, mitä newyorkilainen kotikulmillaan ei, kuten esimerkiksi hiihtää. Ja kai työkin on ihmiselle jotenkin hyväksi. Parasta Suomessa ovat kuitenkin ystävät, kaverit, sukulaiset - onneksi he kaikki ovat yhä tallella.
Tottumisesta huolimatta synnyinmaassa ei malttaisi pysyä. Matkakuume on koko ajan ankara ja aivan suhteeton käytössä olevaan rahaan ja vuosilomapäiviin nähden. Koko ajan olisi jonnekin päin maailmaa päästävä. Ja sitten vielä joskus kurren pitäisi saada olla taas oikea Nyc Orava. Haavetta pidetään hengissä - Rasmukselle on luvattu, että peruskoulun poika saa käydä Helsingissä, mutta kuka tietää, ehkä lukio sijaitseekin Manhattanilla. Tuohon en taida uskoa itsekään, mutta aiemminkin on uskomattomia tapahtunut.
Minä en matkalle pääse, mutta tunnelmassa olen kympillä mukana. Se ei ole vaikeaa, sillä Iso Omena kulkee taskussani aina ja melkein joka päivä kaupunkia ikävöin. Vaikka kyllähän elämä Helsingissäkin suttaantuu; pian tulee kuluneeksi yhdeksän kuukautta minun ja Rasmuksen paluusta ja vanhalla tottumuksella mennään päivästä toiseen. Kuulostaapa tylsältä. No, ihan osattomaksi en täällä sentään ole jäänyt; olemme syöneet kivoissa ravintoloissa, istuneet lähes viikottain elokuvissa, käyneet taidenäyttelyissä, jossakin konsertissa ja teatterissakin - ihan niin kuin New Yorkissa (tai ehkä kuitenkin melkein niin kuin New Yorkissa). Olen voinut tehdä myös sellaista mukavaa, mitä newyorkilainen kotikulmillaan ei, kuten esimerkiksi hiihtää. Ja kai työkin on ihmiselle jotenkin hyväksi. Parasta Suomessa ovat kuitenkin ystävät, kaverit, sukulaiset - onneksi he kaikki ovat yhä tallella.
Tottumisesta huolimatta synnyinmaassa ei malttaisi pysyä. Matkakuume on koko ajan ankara ja aivan suhteeton käytössä olevaan rahaan ja vuosilomapäiviin nähden. Koko ajan olisi jonnekin päin maailmaa päästävä. Ja sitten vielä joskus kurren pitäisi saada olla taas oikea Nyc Orava. Haavetta pidetään hengissä - Rasmukselle on luvattu, että peruskoulun poika saa käydä Helsingissä, mutta kuka tietää, ehkä lukio sijaitseekin Manhattanilla. Tuohon en taida uskoa itsekään, mutta aiemminkin on uskomattomia tapahtunut.
Hei Orava :) ! Laitan viestiä täältä kommenttiboxin kautta, kun en löytänyt mitään e-mail -osoitetta. Löysin blogisi ja olen ilolla lukenut Nykin ajan postauksiasi. Kiva, kun olet jaksanut kirjoittaa informatiivisia postauksia! Niistä saa tosi hyviä vinkkejä seuraavalle reissulle. Mukavaa talvea! Terveisin toinen Nykkifani.
VastaaPoistaHei, kiitos terveisistä. Ihanaa, että kirjoituksista on iloa ja hyötyä. Iso Omena polttelee minuakin taas ja suunnitelmissa on vähintäänkin lomamatka sinne kesällä (ellei taas käy niin hyvä tuuri, että saisi sinne muuttaa), joten Nyc Oravaakin aion taas päivittää.
VastaaPoista