Tarinoita New Yorkista. Äiti, isä ja lapsi Isossa Omenassa.
Vaatteita, osa 2
Hae linkki
Facebook
X
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
New Yorkin muotiviikot olivat ja menivät. Nyt pitäisi tietää, mitä päälleen laittaa ensi syksynä ja talvena. Mutta kuka sellaisesta välittää, kun New Yorkissa juuri kevät koittaa ja vaatteita saa vähentää. Nyc Orava pohtiikin, millaisia värejä ja helman pituuksia tulisi ilmojen lämmetessä suosia, jotta antaisi tyylikkään, hieman muotia seuraavankin vaikutelman. Juuri sopivaan aikaan, tänään sunnuntaina posti toi The New York Timesin teemalehden Style Magazinen - 192 sivua kevättä ja kesää.
Tulevan kauden vaatteet ovat häikäisevän kirkkaita, punaista, keltaista, vihreää. Mikäli iloiset värit huimaavat liikaa, ihanan valkoisen voi valita tänäkin kesänä. Asut saavat myös kiiltää, glitteriä löytyy melkein joka suunnittelijan mallistosta, kuin pikkujoulu kesäkuussa. Kankaissa kuosit ovat näyttäviä, erilaiset eläinkuviot niistä rohkeimpia. Pallokuviollisia mekkoja ja paitoja esitellään niin lehtien sivuilla kuin näyteikkunoissa ja merimiestyyliä raitapaitoineen on roikkunut jo muutama viikko kauppojen rekeissä. Lyhyet hamoset ja shortsit ovat tietenkin kesää, niiden ohella vain nilkat paljastavaa pituuttakin näkynee pian New Yorkin asfaltilla. Helmat saavat liehua, mutta kapeat kynähameet vasta muodikkaita ovatkin.
Nyc Orava ei vielä ole varustautunut auringon paahteeseen uusin hankinnoin. Jotakin talvisempaa olen ostanut alennusmyynneistä; lämmintä ja pehmoista, mutta tylsähköä ja väritöntä - ei mitään erityistä Nyc-hehkua. Tottahan Ison Omenan löytöjä tulee kuitenkin laittaa näytille, joten alla on puolentoista kuukauden takaisen ensimmäisen vaate-esittelyn kaveriksi vaate-esittely osa kaksi.
Vasemmalla lepää Roberto Collinan harmaa napiton ohuehko puuvillaneuletakki. Tämä on hankinnoista laadukkain, Made in Italy, muttei maksanut Century 21:ssa kuin reilun neljänneksen korkeasta lähtöhinnastaan. Keskellä French Connectionin puuvillainen raitapaita venekauluksella ja vajaamittaisilla hihoilla. Ostettu myös Century 21:sta, hinta puolet normaalista. Musta napiton villaneuletakki on Bloomingdalesilta, aleprosentti noin 70. Lyhyehkössä neuleessa on sievästi pyöristetty helma ja rypytykset olkapäillä. Oikealla talven suosikkini, Club Monacon pitkä ja lämmin villatakki. Siinä on syvä v-pääntie ja yksityiskohtina nappeja hihansuissa ja taskuissa. Alessa tämäkin, hintalapun taalamäärä puolittui. Kaikki vaatteet on ostettu tammikuun alussa
Talvitöppöset on Aerosolesista, hyvin tavallisesta amerikkalaisesta kenkäkaupasta. Hankin parin helmikuussa Brooklyn Heightsin ostoskadulta, Montague Streetilta. Hinnaksi jäi alennusten jälkeen 40 dollaria.
Pehmoiset ja pakkasen kestävät
Viikonlopun Style Magazinen kannessa poseeraa Lana Del Rey, hiljattain pinnalle noussut musiikintekijä ja laulaja, syntyperäinen newyorkitar (taitaa asua nyt Brooklynissa, Williamsburgissa). Neidosta puhutaan täällä paljon, niin musiikistaan kuin tyylistään. Del Reysta on tullut jo jonkinlainen muoti-ikoni, nimesihän Mulberry äskettäin laukun hänen mukaansa.
Jännittävä päivä koko perheelle, poika aloitti amerikkalaisen opintien. Matkaa tulevasta kodistamme BCS:n kouluun on reilut 100 metriä, aikaa siihen on hyvä varata puolitoista minuuttia. Tätä voi kutsua lähikouluksi! Tänään Bedford-Stuyvesantista matka kesti 40 minuuttia. Ei New York aina mitenkään erityisen siistiltä näytä. Bed-Stuylta lähdettiin sateessa ekaan koulupäivään Vararehtori otti meidät vastaan aamukahdeksan jälkeen. Koulun toimistohenkilökunnalta saimme lähemmäs kymmenen täytettävää lomaketta. Rasmuksen ja hänen vanhempiensa nimet, syntymäajat ja yhteystiedot kirjoitettiin niin moneen kertaan, että väkisinkin tuli mieleen pieni tehostaminen. Jokaisessa paperissa myös kysytään "ethnic background" ja useimmissa vielä erikseen onko "hispanic". Erikoiselta tuntuu näin tarkka luokittelu, mutta täällä se kai sitten on ihan normaalia. Rasmus kirjataan valkoiseksi ja hän kuuluu etniseltä taustaltaan koulun vähemmistöön. Koulupäivä kestää peräti seitsemä...
Aamu käynnistyi smoothiella ja The New York Timesin kulttuurisivuilla, jotka alkavat sivulta C1 ja päättyvät sivulle C37. Luovutin aika nopeasti. Tarkemmin katsoin, mitä elokuvia menee (liikaa) ja, ketkä pop-artistit konsertoivat (liian moni) kaupungissa. Taidemuseoiden näyttelyt ja pikainen silmäys Broadwayn esityksistä, siinä on Nyc Oravalle riittävästi. New York on kulttuuripääkaupunki aina. Päivittäisen sanomalehden lisäksi olemme saaneet muutakin postia, se on aina mukavaa, mutta täällä kaukana sukulaisista ja ystävistä sitä oikein odottaa. Tänään tuli varmasti Suomi-USA postinkannon ennätys, kuori leimattu Suomessa 2.11. ja meidän postilokerossamme 4.11. Viikko on ollut ennen tätä vakioaika. Kontista uutisia: se on lähtenyt Helsingin satamasta vasta viikko sen jälkeen, kun minä ja Rasmus olimme jo saapuneet New Yorkiin. Taas hoputettiin pientä ihmistä, tiukalla aikataululla oli laitettava kaikki valmiiksi ja sitten kontti lojuu jossain päivätolkulla. Onneksi täällä on ollut l...
Jussin toinen viikko Isossa Omenassa alkoi kylmässä ja sateessa (sitä se on Helsingissäkin). Miehellä oli koko viikonlopun ja maanantaiaamun niin viileä asunnossaan, että sormet kohmettuivat. Vuokraemäntä kertoi, ettei lämmitystä ole voitu vielä laittaa päälle, koska boileri pitää pestä. Illaksi pesu oli sitten ilmeisesti tehty, koska asunnossa tarkeni. Kodin etsintä jatkuu. Tänään maanantaina Jussi katsoi kaksi huoneistoa Park Slopessa. Ensimmäinen erinomaisella paikalla aivan Slopen keskustassa, Rassen "ykköskouluun" alle puolen kilometrin matka, mutta kämppä täysin vailla säilytystiloja, ei kaapin kaappia, lokeron lokeroa. Wc-tilassa ei tasoja edes hammasharjoille. Ei myöskään pesukonetta. Toinen huoneisto sijaitsee Park Slopen eteläosassa, vähemmän keskiluokkaisella ja siksi edullisemmalla alueella. Kalustettua ja kodinkonein varustettua asuntoa vuokraa suoraan sen haltija, mukava sudanilainen nainen. Hän on menossa synnyinmaahansa käymään, mutta ehkä tuloss...
Kommentit
Lähetä kommentti