Todistus

Ennakkotiedoista poiketen Rasmus saikin todistuksen koulun syyslukukaudesta, paperit jaettiin tänään. Numeroita annetaan kahdeksasta aineesta: matematiikka (math), englanti (reading and writing studies), historia ja yhteiskuntaoppi (social studies), tiede eli kemiaa, fysiikkaa ja vähän maantietoa (science), terveystieto (health), viittomakieli (asl), liikunta (gym) ja musiikki (music). Arvosana-asteikko on 55-100. Hylätty on 55 ja seuraava mahdollinen arvosana 65. Siitä eteenpäin sataseen asti numerot voivat olla mitä tahansa. Numerot 90-100 vastaavat Suomen kiitettävää. Rasmus sai viittomakielestä 81, hän ei oppinut kunnolla aakkosia, koska aloitti koulun noin puolitoista kuukautta muita lapsia myöhemmin. Tieteestä rapsahti 89 ja kaikista muista aineista 93-97. Ei hassummin suomenkieliseltä lapselta englanninkielisessä koulussa; poika tosin sanoo, että hyvät arvosanat irtoavat täällä kotimaan selvästi vaativampaa peruskoulua helpommin. Kyllä Nyc Orava silti on poikasesta ylpeä.

Rasmus hämmästelee eniten liikunnan arvostelua. Suomessa hän on ihan keskikastia, kahdeksikkoa ja täällä todistukseen kirjattiin arvosana 96, Suomen kymppi. Poika on kuulemma amerikkalaisella luokallaan parhaita niin juoksussa kuin vaikkapa sulkapallossa. Amerikkalaiset lapset liikkuvat niin vähän, että heillä on tavattoman huono kunto, lisäksi he ovat kömpelöitä. Ne, jotka liikkuvat riittävästi, harrastavat yleensä urheilua tosissaan joko seurassa tai vapaammin koripallokentillä ja skeittipuistoissa. Arkipäivän fyysinen toiminta on vähäistä, täällähän ei lapsia pihoilla, kadunkulmilla tai puistoissa juuri näe. Välituntejakaan ei ole, joten osa tytöistä ja pojista "kuntoilee" tasan koulumatkat. Yhdysvaltain valtio ja erilaiset kansalaisjärjestöt yrittävät kannustaa väkeä liikkeelle ja syömään terveellisemmin, mutta vaikeaahan se on, kun samaan aikaan kouluissa tarjotaan hilloleipiä lounaaksi eivätkä oppilaat pääse koulupäivän aikana ulos.

Keskiviikon lyhyt koulupäivä tarkoitti tänäänkin äiti-poikailtapäivää. Menimme metrolla Brooklyn Downtowniin, Jay Street Metrotechin asemalle. Shoppailimme Fulton Mallilla, tuolla köyhän miehen Fifth Avenuella, Rasmukselle vaatteita. Entiset käyvät pieniksi, poika kasvaa, pituutta puolitoista metriä ja jalkakin jo äidin jalan mittainen. Kävimme tutussa lastenvaatekaupassa Cookiesissa sekä ensi kertaa Brooklynin Macylla. Macy's on ihan kohtuullinen, reippaasti Manhattanin tavarataloa pienempi, mutta ainakin lastenvaatepuolelta löytyi pojalle puettavaa. Myöhäisen lounaan söimme Juniorsissa, legendaarisessa brooklynilaisravintolassa, jonka juustokakkua sanotaan kaupungin parhaaksi. Leivoksilla olemme käyneet siellä jo syksyllä, nyt testattiin ruoka. Paikka on miljööltään viihtyisä, 1950-luvun tyylinen. Menu on hyvin amerikkalainen - kanaa, lihaa, pastaa, hampurilaisia, voileipiä, isoja, rasvaisiakin annoksia. Hyviä kalaruokia ja salaattejakin onneksi löytyy. Ei varsinaista gourmet-sapuskaa, mutta maukasta.

Brooklynin Fulton Mall - köyhän miehen 5th Avenue. Kadun varrella on hienoja rakennuksia, mutta putiikkeja ei voi kovin eleganteiksi kutsua. Meno täällä on värikästä ja kaikenlaista kaupustelijaa ja kulmilla seisojaa tulee vastaan

Melko yläpainotteinen mallinukke

Brooklynin Macy's

Upea pankkikonttori

Juniorsin alkupalat

Ja sitten pitäisi jaksaa pääannos, juustokuorrutteiset jättikatkaravut