Illallisseuraa

Perjantaina oli Rasmuksen kolmannet bändikoulutreenit. Heitin pojan taksilla Prospect Hightsiin ja tulin samalla kyydillä takaisin kotiin - piti pientä haipakkaa, meille oli tulossa joukko vieraita. Vaan tämä reissu sitten kestikin.

Taksimatkoilla seuraan yleensä ensimmäiset minuutit tarkasti reittiä nähdäkseni lähteekö kuski oikeaan suuntaan. Taksisuharin ammatissa harvemmin on täydellisesti englantia taitavia, Yhdysvalloissa syntyneitä, kartan hallitsevia kavereita ja niinpä pientä epävarmuutta on usein ilmassa (osoitetta kannattaa aina pitää mukana paperilla: mikäli kuljettaja ei ymmärrä asiakkaan englantia, osaa hän kuitenkin lukea). Taksikuskimme ajoi asiaankuuluvasti Carroll Gardensista länteen päin, joten herpaannuin maisemista huomatakseni hetken päästä, että olimme aivan väärillä poluilla ja keskellä iltapäiväruuhkaa. Osa taksikuskeista on todella puheliaita huonollakin kielitaidolla ja toiset ovat täysin mykkiä. Mykkiin ei saa kesken ajon minkäänlaista yhteyttä ja he pitävät ohjaamon ja takapenkin välisen pleksin visusti kiinni, tänään kävi juuri näin. Rasmus oli jo treeneistä myöhässä ja Nyc Oravalta oli pinna palaa onnettoman kuskin takia, niinpä ryhdistäydyin: kurottauduin pleksin pieneen rakoseen ja ihmettelin reittiä. Yllättäen taksikuski - mies - myönsi virheensä; ei kuulemma olisi lähtenyt tätä tietä lainkaan, jos olisi arvannut ruuhkan. No, mitäpä muuta kuin ruuhkaa voi perjantaina neljän jälkeen olla Brooklynin valtaväylällä Atlantic Avenuella. Ruuhkasta pääsimme, mutta perille asti ei meinattu selvitä, koska kuski ei hölmöltä valinnaltaan saanut laillisesti kääntyä pojan harrastuspaikan eteen; hän aikoi jättää Rasmuksen kahden tien risteykseen. Ei onnistu, ilmoitti tomera äiti, poika viedään täsmälliseen osoitteeseen ja niin käännyttiin sopimattomasti vasemmalle. Takaisintulomatkalla herra kuljettaja kokeili toista reittiä, nyt eteen sattui poikittainen rekka ja taas kierrettiin puoli Brooklynia. Mittari raksutti, mutta onneksi taksit ovat täällä edullisia. Kokeilin matkasta vähän nuukempaa tippiä, mutta kuski protestoi ja iskin lopulta hänelle tavanomaiset taalat - huono palvelu ei siis palvelumaksussa saa näkyä. Loppu hyvin kuitenkin ja ennätin kotiin ennen vieraiden saapumista. Pojat tulivat paikalle hieman myöhemmin, Jussi haki töistä tullessaan Rasmuksen Prospect Heightsista.

Tapasimme monta kaupungissa olijaa, viisi naista: työmatkailevan Jussin siskon ja hänen ystävänsä sekä pomonsa, niin ikään työreissulla olevan Jussin serkun sekä lomamatkalla olevan Jussin entisen työkaverin. Kuoharia meillä ja suunta Smith Streetille, ihanaan italialaisravintola Savoiaan, Michelin-mainittu useana vuonna. Ruoka ja seura oli mitä parhainta. Söin ensimmäistä kertaa tryffelisieniä, oi, miten maukas tryffelirisotto olikaan.

Jussi vei illallisen jälkeen Rasmuksen yöpuulle ja me tytöt kipitimme viereiseen baariin. Nyc Orava tilasi neljän kuukauden aikana toisen drinkkinsä, menojalka ei täällä ole juuri vipattanut - meillä kun on pieni ja rakas este, poika. Baarin nimeä en pannut merkille, mutta mainittakoon, että siellä työskentelee pitkä ja komea baarimikko. Jussi saapui hetken päästä joukkoomme ja jännitimme yhdessä kapakan televisiosta New York Knicks - Los Angeles Lakers -korismatsin loppua. Lakers on maailman parhaita koripallojoukkueita, mutta taipui mahtavassa vedossa olevalle Knicksille numeroin 92-85. Mannaa Knicksille, jonka edellisestä Lakers-voitosta on viisi vuotta. Jeremy Lin jätti toiseksi Lakersin tähden Kobe Bryantin ja teki ottelussa 38 pistettä ja 7 syöttöä, se on aikamoinen luku yhdelle pelaajalle. Nosteessa olevaa nuorukaista seurataan herkeämättä ja hänestä rukataan erilaisia tilastoja. Maanantaina Madison Square Gardenilla näkemämme ottelun jälkeen Knicks pelasi voitokkaasti myös keskiviikkona, ne ja tämäniltainen Lakersin nitistys antavat jo viitan Linin harteille: kukaan muu tulokas ei ole nykyaikaisessa NBA:ssa saanut kolmessa ensimmäisessä avauksessaan yhtä paljon pisteitä aikaan.

Illalla kävelimme vielä Brooklyn Heightsin promenadille ihastelemaan valaistua Manhattania, kaikkien New Yorkissa kävijöiden on nähtävä se. Jokaisen se aina hurmaa, niin tänäänkin.