Bay Ridge

Perheen isää polttelee autokuume. Meillä ei Suomessa ole odottamassa muita menopelejä kuin fillarit, koska vuosikymmenen palvellut Ford myytiin ennen New Yorkiin muuttoa. Täältä auton saa suht edullisesti ja sen maahan tuomisen ehdotkin täyttynevät. Yksi ehdoista on, että auton on oltava vähintään puoli vuotta ostajan omistuksessa ennen kotimaahan paluuta - alkaa siis tulla kiire, jos syksyllä joudumme sanomaan heipat Amerikalle. Lauantaina nenät osoittivatkin autokauppaan.

Bay Ridgessa on yksi Brooklynin autokauppakeskittymistä. Kaupunginosa sijaitsee yhtä lännessä kuin Carroll Gardens, aivan meren ääressä, mutta huomattavasti etelämpänä. Otimme F-metron ja vaihdoimme Park Slopen tuntumassa, 4th Avenuella R-junaan, joka vei meidät vajaassa puolessa tunnissa perille. Bay Ridgen keskusta on vilkas. Siellä on isoja, tuttuja kauppoja, kuten Gap, Benetton, Foot Locker. Sieltä löytyvät myös discount storet Century 21 ja T.J.Maxx. Autokauppaan tultiin, mutta kenkäkauppaan mentiin: Rasmus sai Reebokin lenkkarit urheilutunteja varten. Kyllä Jussikin karkkikauppoihinsa pääsi. Ensin Fordille, Mustang houkuttelee miestä kovasti. Todennäköisesti tulee järkiinsä ja hankkii jotakin käytännöllisempää - Musse-parka ei lumihangista selviä.

Sinisellä maalattu Bay Ridge alhaalla vasemmalla

Musset pihassa

Nätti, mutta jo myyty

Tämä on kaikkein pähein

Pojat ovat onnellisia, tämän hetken

Seuraavaksi Volkswagenille. Siellä ei vain haaveiltu, vaan pyydettiin jo tarjoustakin. Taisivat kaupassa kokeilla kepillä jäätä, sillä hinnoissa oli monta tuhatta enemmän kuin, mitä Volkkarin täkäläiset nettisivut kertovat. Parissa viikossa kaupat on tehtävä, joten eivätköhän todelliset hinnat pian selviä. Hoppua pitää auton rahoituskin, täältä tuskin Jussi lainaa saa, kotimaan pankin puoleen on käännyttävä. Volkswagen-kauppias, nainen, jutteli paljon minun kanssani, siis todella paljon, esitteli muun muassa valokuvia pojastaan. Myyjä oli läksynsä lukenut: huomio perheen rouvaan, koska nykyään naiset yhä enemmän päättävät, mikä auto ostetaan. Nyt meni sitten pieleen, Nyc Oravalla kun ei ole korttiakaan.

Ei vielä autoa, mutta saimme kauppiaalta oivat "minne mennä Bay Ridgessa" -vinkit. Ilma on lämmennyt aivan keväiseksi, loistava päivä tutustua uuteen paikkaan. Bay Ridgen mukavimmat kadut ovat Third Avenue ja Fifth Avenue (samat Avenuet jatkuvat ylös Gowanukseen ja Park Slopeen asti, Brooklynin kadut ovat hyvin pitkiä). Niiden varrella on ravintola jos toinenkin ja paljon kivoja putiikkeja. Me kävimme välipalalla Paneanticossa, mahtava kahvila. Loistavat salaatit, huumaava leivostiski ja voileipävalikoima omaa luokkaansa, yli 50 vaihtoehtoa! Kiireestä huolimatta ystävällinen palvelu. Tänne kaikki Bay Ridgessa kävijät.

Paneanticossa

Näimme taas ihan erilaista New Yorkia, hieman syrjäinen Bay Ridge on kuin oma kaupunkinsa. Täällä asuu takuulla ihmisiä, jotka eivät käy juuri koskaan muualla, eikä palveluiden puolesta tarvitsekaan. New York Timesissa oli äskettäin artikkeli Ison Omenan halutuimmista asuinpaikoista, sen mukaan Bay Ridgeen mielitään, mutta pitkä, 45 minuutin matka Manhattanille (siellähän monen brooklynilaisenkin työpaikka sijaitsee) askarruttaa. Välimatka ei kaikkia haittaa ja Bay Ridgessa viihdytään, neljännen polven paikkakuntalaisia on paljon. Väen täällä sanotaan olevan varttunutta, me kyllä näimme enemmän nuorempaa porukkaa. Pikkulapsiperheitä emme niinkään, mutta teini-ikäisiä vanhempiensa kanssa tai keskenään hengailemassa. Yhtään hipsteriä ei tullut vastaan, Bay Ridge on pikemminkin perinteikäs kuin trendikäs.

Bay Ridgeen on aikoinaan muuttanut paljon italialaisia, irlantilaisia ja norjalaisia (aivan kuten Carroll Gardensiinkin), ja sen huomaa: italialaisiin ruokapaikkoihin ja irlantilaisiin pubeihin törmää tuon tuosta. Löysimme myös norjalaisen kaupan, ja valitaanpa täällä edelleen joka kevät Miss Norway! Viime vuosina Bay Ridgeen on saapunut venäläisiä, puolalaisia ja arabeja. Slaavilaisia elintarvikemyymälöitä ja kuppiloita on jonkun verran ja yllättävän monien kauppojen myyjättäret ovat venäläisiä. Mitä pohjoisemmaksi Bay Ridgen katuja kulkee, sen värikkäämmäksi kulttuuri käy.

Merelle päin mentäessä tunnelma muuttuu seesteiseksi. Katuja reunustavat viehättävät, huolella vaalitut omakotitalot, täällä asuu varakkaita bayridgelaisia. Pastellinsävyisiä, puurakenteisia taloja on niin paljon, että ympäristö tuo mieleen Yhdysvaltain New Englandiksi kutsutun itärannikon pienet, kauniit ja vauraat paikkakunnat. Bay Ridgea kutsutaankin Brooklynin kultarannikoksi.
                                                                 

Bay Ridgen parhaita paloja on Pier 69. Isohko laiturialue, josta näkyy niin Verrazano Bridge kuin Manhattankin. Paikka on mitä loistavin maisemien katseluun ja paikallisten kalamiesten puuhien seuraamiseen, nyt iltamyöhäänkin ukkoja oli useita ja sulassa sovussa englantia, venäjää ja italiaa haastettiin. Laiturilla on pöytiä ja tuoleja, eväsretkelle loistomesta. Ihana paikka, Nyc Orava haluaa Pier 69:lle uudelleen kesällä.

Verrazano Bridge, joka yhdistää Brooklynin ja Staten Islandin. Silta tulee Brooklynissa juuri Bay Ridgeen

Laiturin lähellä on iso, hyvin hoidettu puisto Owl's Head Park, josta löysimme aidatun skeittialueen. Se on yksi New Yorkin kaupungin omistamasta seitsemästä skeittipuistosta ja niistä ainoa Brooklynissa. Puisto on todella nasta, maisematkin kohtuulliset: skeitatessa näkee Manhattanin skylinen. Viimeistään tässä vaiheessa Rasmus toivoi, että asuisimme Bay Ridgessa; hetkeä aiemmin häntä oli jo innostanut kaupungilla vapaana vetelehtivä nuoriso. Eikä ihme, Carroll Gardensissahan on vain vauvoja ja taaperoita ja ne harvat nuoret, jotka kotiseudullamme asuvat on kaiketi kahlittu kotiin, koska heitä ei juuri näy kuin koulumatkoilla.

Kotona myöhäiseksi illalliseksi perheen isä paistoi elämänsä ensimmäiset tonnikalapihvit. Viimein uskalsimme kokeilla jotakin eksoottisempaa; lohet, snapperit, solet ja flounderit, ne jotka muistuttavat suomalaisia kaloja, on syöty jo moneen kertaan. Pihvit olivat maukkaita (ehkä vähän turhan well done), mutta viimeiseksi kerraksi taisi jäädä - tonnikalahan on sukupuuttoon kuolemassa liikakalastuksen vuoksi. Nyc Orava mieluummin suojelee sitä kuin syö (vaikka mieli tekisi).