Nyc Orava ja poikanen lähtivät tiistai-iltapäivänä koulun jälkeen Manhattanille. Rasmus tarvitsee laskettelupuvun, hiihtoloma on pian ja mäkeen mennään. Iso Omena ei ole mikään talviurheilun luvattu kaupunki, joten laskettelutamineitakaan ei ihan joka kaupassa myydä. Union Squaren Paragon Sportista löytyi hyvännäköinen Volcomin puku juuri ja juuri siedettävään hintaan (alennusta talviurheiluvaatteista on vasta 25 prosenttia).
Perheen isän treffasimme läheisessä Murray's Bagelissa. Sieltä saa niin suussasulavia, muhkeasti täytettyjä bageleita, ettei paremmista väliä. Kaveri, joka bagelit valmisti kysyi minulta, mistä olemme kotoisin; kuultuaan, että Brooklynista hän ilmoitti, ettei kukaan siellä tee niin hyviä bageleita kuin hän. Saattaa olla oikeassakin. Illalla vielä leffaan. The Help on tullut täällä uudelleen ohjelmistoon, koska se palkittiin Golden Globella ja on saanut Oscar-ehdokkuuksia (Suomessa elokuva pyöri viime syksynä). Ihan kelpo ja koskettava draama mustista kotiapulaisista valkoisissa perheissä 1960-luvun alun Missisippissa. Etelän murre on sen verran haastavaa, että Nyc Oravalta meni reippaasti muutama kohtaus ohi, Rasmus sanoi, että hoksasi juonen viimeisen puolen tunnin aikana eikä kukaan meistä kolmesta nauranut silloin, kun muu yleisö hörähteli. Leffan loputtua kohtelias ovimies kysäisi, mitä kieltä puhumme, arveli meidän olevan skandinaaveja. Häntä kiinnosti, tiedämmekö etelän historiasta ja rotuerottelusta, ovatko elokuvan tapahtumat meille tuttuja. Newyorkilaisten huomaavaisuus ja sosiaalisuus on aina yhtä yllättävää, ja ihanaa. Ja kuten olemme monesti kuulleet, nycilaiset ovat niitä tylyimpiä amerikkalaisia. Meille suomalaisille tämä on ihan yltäkylläisen rakastettavaa, olenhan kaupassakin usein "Dear" tai "Sweetie". Ja Rasmus aina "Darling", Jussia ei sentään kassalla lempinimillä hellitellä.
 |
| Oikeaoppinen bagel. Nyc Oravan valitsemat täytteet olivat paprikatuorejuusto, tomaatti ja avokado |
 |
| Joku pitää bageleista |
Kommentit
Lähetä kommentti